Valmis!

Genretehtävä Sanna

Raising Arizona
..tai Arizona baby.

En ikinä ole nähnyt elokuvaa ihan kokonaan, mutta useita pätkiä kylläkin. Raising Arizona on minusta hyvä ja menevä elokuva, sitä on mukava katsoa. Tarina alkaa vauhdikkaasti joka saa mielenkiinnon heti heräämään. Itse Juoni on simppeli, mutta yksityiskohdilla siitä on saatu sujuva. Se ei ole liian ennalta-arvattava, verrattuna moniin muihin saman tyyppisiin tarinoihin/elokuviin. Hyviä yksityiskohtia elokuvassa on näyttelijöiden nimet, jotka eivät ole aivan tavallisia joka paikassa kuultuja. 

Elokuvassa on paljon "liioteltuja" kohtauksia, mutta minusta ne sopivat elokuvaan ja sen juoneen. Päänäyttelijät ovat omaksuneet roolihahmot hyvin, muutaman sivuhahmon näyttelijätyöstä en pitänyt. Sulosinta oli kun vauvoistakin saatiin paljon ilmeitä ja liikettä irti. Nicolas Cage oli minusta hyvä valinta päänäyttelijän rooliin. Cage heittäytyy rooliin täysillä ja saa katsojan tuntemaan siltä, kuin hänen ei tarvitsisi edes näytellä. Cagen esittämä H.I on rentoluonteinen ja vähän räjähtäneen näköinen heppu. Ulkonäöstä huomaa aika selvästi millainen elämä henkilöllä on. Hahmo on erittäin sympaattinen ja ystävällinen. Holly Hunter näyttelee leffan toista pääroolia Edwinaa. Aluksi en pitänyt näyttelijästä, mutta leffan edettyä pidemmälle aloin tykätä näyttelijän suorituksesta.
Molemmat päähenkilöt ovat omalla tavallaan reppanoita ja sopivat hyvin yhteen.


Yksin kotona
Katso traileri tästä

Yksin kotona elokuva ei nopealta toiminnalta ja menolta paljoa eroa Arizona Babystä. Niissä on paljon samanlaisia piirteitä. Voisin kuvitella, että Yksin kotona elokuvalla kuvataan Arizona Babyn H.I:n lapsuutta. 

Vaikka Yksin kotona elokuvan päänäyttelijä Kevin on rikkaasta perheestä, ei hänellä mene hyvin. Hän tuntee olevansa varjo nurkissa tai pölyä sängyn alla. Huomaamaton perheen jäsen, mustalammas. Kevinin iso perhe lähtee jouluksi Ranskaan. Vanhemmat kuitenkin nukkuvat lähtöaamuna pommiin ja kaikessa hälinässä Kevin unohtuu kotiin. Poika herää isosta talosta yksin ja pienen kummastelun jälkeen alkaa nauttia elämästään. Murtovarkaat kuitenkin ottavat Kevinin kodin kohteekseen, mutta pojalla on Ässiä hihassa.

Elokuva on saanut minut joka kerta nauramaan, tai ainakin hymyilemään. Siinä on paljon menoa ja meininkiä, vauhdikkaita tilanteita riittää koko elokuvan ajaksi. Näyttelijä työ Kevinin ja murtovarkaiden osalta on erinomaista. Keviniä näyttelevä Macaulay Culkin on mahtava. Hän on hauska, suloinen,samalla vakuuttava ja itsenäinen. Kevinin muun perheen näyttelijät olisivat voineet (lapset varsinkin) yrittää vähän vielä enemmän sopia rooleihinsa. Murtovaras -kaksikon ennalta-arvattava, mutta toimiva jae on hyvä. Toinen on se vähän virallisempi ja olevinaan fiksumpi, toinen on enemmän sählempi ja tyhmempi. Mutta tämä toimii hyvin. 

Juoni on viihdyttävä. Yksityiskohdilla ei ole paljoa leikitty, mutta toiminalla ja teoilla on.
Elokuvat ovat siis minun mielestäni melko samanlaisia.

Genreanalyysitehtävä Riku

Elokuvat: Raising Arizona ja Dr. Strangelove

Se mitä muistan Raising Arizonasta on että kuvien kesto oli melko lyhyttä ja kuvaus oli aika villiä. Siinä sekoitettiin paljon eri lajityypeille ominaista kuvausta keskenään. Oli sekä rauhallista jalustalta kuvattua kuvaa että käsivaralta kuvattua villiä kuvaa. Paljon eri kuvakulmia. Käytettiin mm. nopeutettuja ajoja joita voisi nähdä kauhugenren elokuvissa. Ei ollut koko elokuvan kestävää yhtä kuvaustyyliä. (ainakana sen pätkän mitä siitä katsoimme). Tämä villi tapa kuvata kuvasti varmaankin päähenkilöiden villiä elämää.

Dr. Strangelovessa kuvaus oli melko rauhallista ja hillittyä. Käsivaraa käytettiin sotimis kohtauksissa ja lentokoneen sisällä. Sotahuoneessa kuvattiin pelkästään jalustalta ja pääosin paikallaan olevalla kameralla. Hullun kenraalin hulluutta ja sitä että hän toimi yksin tuettiin kuvaamalla häntä laajassa kuvassa missä hän näkyy yksin isossa huoneessa. Yksi monologi kuvattiin vielä alakulmasta, lähikuvasta missä kamera oli vinossa. Lentokoneessa kuvattiin luonnollisesti lähikuvia, koska siellä on ahdasta, ja lentokoneen heilumista korostettiin käsivarakuvauksella. Elokuvassa oli muutamia tarkkaan valittuja nopeita zoomeja lentokoneen instrumentteihin, silloin kun ne liittyivät olennaisesti tarinaan. Sotahuoneesta näytettiin välillä laajaa kuvaa missä näkyi kaikki kenraalit pyöreän pöydän äärellä ja taustalla kartta missä pommittajat lähenivät kohteitaan. Tämä kuva jäi itselle jotenkin mieleen koko tilanteen koomisuudesta.

Komediassa voi mielestäni käyttää montaa eri kuvaustyyliä, mutta se mikä EI yleensä ole tyypillistä on hienovarainen ja tarkkaan mietitty/rauhallinen kuvaus. Eli yleensä koomisuutta vahvistetaan jotenkin oudolla/hämmentävällä kuvaustyylillä. Yleensä komediassa riittää kun kamera on staattinen ”tarkkailija” ja antaa sisällön puhua puolestaan. Koomisutta voi sitten vahvistaa kuvakulmilla, kuvapareilla jotka liittyvät vitsiin, kuvakokojen kontrastilla (pieni ihminen suuressa tilassa) yms yms.

- Riku

JANIN GENREVERTAILU, TUOTANTOPÄÄLLIKÖN NÄKÖKULMA

Elokuvat, jotka katsoin, olivat Raising Arizona ja Noin Seitsemän Veljestä. Raising Arizona on kuvattu suurelta osin Scottsdalen kaupungin lähiöissä. Amerikkalaisen jalkapallon otot Arizonan osavaltion Yliopiston kentällä, Sun Devil Stadionilla. Kohtaus, jossa Hi ja Eddie pakenevat Hi:n tekemän ryöstön jälkeen pitkin lähiön katuja dobermannit ja ammuskelevat poliisit perässä, on kuvattu Hallcraftin lähiössä. Joitakin kohtauksia on kuvattu mm. Arizonan Tempessä. Picnic-kohtaus on kuvattu Lost Dutchman State Parkissa, Arizonassa. Noin Seitsemän veljeksen metsä- ja maaseutukohtaukset on kuvattu Hauholla Hämeessä. Linnanherran linnaksi on lavastettu sekä Suomenlinna että Olavinlinna. Kohtauksissa tapahtumapaikat vaihtuvat jatkuvana virtana, joten kuvauksissa on pitänyt kuvata kronologisesti ajatellen koko käsikirjoituksen pituudelta jokaisessa kuvauspaikassa. Tuotannollisesti tämä on onnistunut kohtuullisen helposti, koska tapahtuma-aika, paikat ja roolihenkilöt pysyvät samanlaisina alusta loppuun. Raising Arizonan puvustus kattaa enimmäkseen tavallisen kadunmiehen farkkuja t-paitoineen, vankiasusteet ja poliisin univormuja. Lähteiden mukaan kuvauspaikkoina toimivat todellakin oikeat Arizonan maastot ja kaupungit eikä esim. Hollywoodin studioiden lavastetut lähiöt. Puvustuksessa Noin Seitsemässä Veljeksessä on pyritty mallintamaan Robin Hood-elokuvista tuttuja asuja. Miehet sukkahousuissa sekä Robin Hoodille tunnusomaisessa lakissa ja neidot uumalta kireissä, hameen osalta pallomaisissa, laajoissa mekoissa. Haasteita kuvauksissa on varmastikin tuonut eläinten saaminen toimimaan kuten ohjaaja haluaa. Noin Seitsemässä Veljeksessä käytettiin paljon hevosia, Raising Arizonassa eläinten käyttö jää muistaakseni doberman-koirien käyttöön takaa-ajokohtauksessa pitkin öisiä katuja ja taloja. Kuvausryhmän siirtyminen kalustoineen on varmasti ollut haastavaa niin USA:ssa kuin Suomessakin. Kummankin elokuvan kuvauspaikat sijaitsevat melko etäällä toisistaan. Raising Arizonan kohtaukset eri kuvauspaikoissa eivät liity niinkään toisiinsa, mutta Noin Seitsemän Veljeksen kohtauksissa on täytynyt pyrkiä saamaan katsojalle illuusio siitä, että linna ja miljöö on sama, vaikka kuvaukset on tehty täysin eri ympäristöissä. Jos Raising Arizonan pitäisi olla komediallinen elokuva, niin sitä en siitä löytänyt. Näyttelijäntyö jää valitettavan keskinkertaiseksi ja tarina kovin valjuksi. Näyttelijät tekevät joltiseenkin keskinkertaisen työn. Hauskuutta on pyritty saamaan osin pelkällä kovalla huutamisella, joka tuntuu olevan hivenen tunnusomaista amerikkalaisissa komedioissa, (vertaa esim. Delta-Jengi.) Sitä vastoin Noin Seitsemän Veljestä sisältää tuotantoryhmän ja näyttelijäkaartin, joka on erityisen kunnostautunut komedioiden tekemisessä. Joissakin arvioissa tätä elokuvaa on arvioitu Spede-tuotannon keskinkertaisuudeksi, mutta mielestäni tämä elokuva kuuluu ehdottomasti koko kotimaisen komediagenren huippuihin. Näyttelijöiden vuorosanat on kirjoitettu heille tunnusomaiseen muotoon. Roolitus on onnistunut mielestäni huomattavasti paremmin Noin Seitsemässä Veljeksessä. Musiikki elokuvissa eroaa täysin. Raising Arizonan musiikki ei jäänyt sen kummemmin mieleen ja koostui osin hajanaisista eri esittäjien kappaleista sekä traditionaalisista lauluista ja Beethovenin 9. sinfonian oodista ilolle. Noin Seitsemään Veljekseen Jaakko Salo sävelsi musiikin varta vasten. Elokuvassa pienessä roolissa on Danny, jonka esittämä Seitsemän kertaa seitsemän jäi yhtenä 60-luvun hittinä kotimaiseen musiikkistoriaan. Kappaleen sanat eroavat elokuvassa levytysversiosta, mutta yhtä kaikki, hitti oli valmis. Komedian tulisi mielestäni olla naurattava, tai ainakin hymyn nostattava. Valitettavasti Raising Arizonan katsominen pitkästytti ja ärsytti minua. Huumoria en siitä saanut irti juuri ollenkaan. Noin Seitsemän Veljeksen olen katsonut useamman kerran ja se jaksaa aina vain olla yhtä hauska.

Tonin / Äänisuunnittelijan palaute.

1.Millaista oli ryhmänne työskentely, vastasiko se ryhmätyölle asetettuja tavoitteita?

Työskentely alkutuotannossa oli yhtä kaaosta. Kuvausten aikana ryhmä henki löytyi.

2. Millaista oli oma työskentelysi, vastasiko se omiin ja muiden tavoitteisiin?
Aina voi parantaa eikä tämäkään projekti varmasti vastannut kaikkia tavoitteita. Hyvät äänet on kyllä kasassa sitä ei voi kieltää, mutta alkutuotannossa olisi pitänyt olla paremmin mukana.

3. Miten roolisi tehtävät vastasivat omaa ennakkokäsitystäsi, mikä yllätti roolissasi?
Ennakko käsitys äänittäjän roolissa oli juuri sellaista kuin luulin. Yllätyin miten laaja skaala ääniä voidaan tarvita näinkin pieneen projektiin.

4. Kerro kolme mielestäsi tärkeintä asiaa fiktioprojektista jotka olet oppinut ennakkotuotannon ja kuvausten aikana.
- Ennakkosuunnittelu on osaltaan helkutin suuri ja se kannattaa tehdä kunnolla.

- Jos alkutuotanto menee päin puuta on töitä enemmän loppua kohden.
- Jos ryhmähenki on kunnossa koko projekti on kunnossa. Tärkeintähän ei ole tekeminen vaan oppiminen ja koko projekti.

5. Millaista projektityöskentely on ollut tässä opintojaksossa yleisesti? 

Projekti työ on ollut omalla tavalla stressaava, haastava mutta myös helkutin mahtavaa.

6. Miten opettajan roolia fiktioprojektissa voisi kehittää?

Opettajan roolia fiktioprojektissa ei oikein voi kehittää. Opettaja on ollut mukana hyvin paljon ja ehkä myös lopussa näkyy hänen käden jälki.

Janin / Tuotantopäällikön palaute

1.Millaista oli ryhmänne työskentely, vastasiko se ryhmätyölle asetettuja tavoitteita?
Työskentely sujui suht aikataulun mukaisesti. Tosin aika yksilöpainotteisesti eikä

ryhmähenkeä juuri löytynyt kuin vasta jälkituotantovaiheessa.

2. Millaista oli oma työskentelysi, vastasiko se omiin ja muiden tavoitteisiin?
Jättäydyin tarkoituksella sivuun esituotantovaiheessa, enkä yrittänyt jatkuvasti pommittaa omilla mielipiteilläni ohjaajan/kuvaajan käsikirjoitustyöskentelyä.
Kuvauksissa ja äänityksissä pyrin olemaan satakympillä mukana.

3. Miten roolisi tehtävät vastasivat omaa ennakkokäsitystäsi, mikä yllätti roolissasi?
Varsinaiseen tuotantopäällikön rooliin on vaikea mukautua näin pienimuotoisessa produktiossa. Kuvauksissa pärjäsimme pienellä tuotantoryhmällä. Ei suuremmin mielipidettä tähän asiaan.

4. Kerro kolme mielestäsi tärkeintä asiaa fiktioprojektista jotka olet oppinut ennakkotuotannon ja kuvausten aikana.
- Ennakkosuunnitteluun on panostettava

- Ryhmässä on löydyttävä hyvä työmoraali
- Jokaisen tulee osata omat työtehtävät niin, ettei tarvita paikkaajia.

5. Millaista projektityöskentely on ollut tässä opintojaksossa yleisesti?
Kärsivällisyydelle on ollut tarvetta.

6. Miten opettajan roolia fiktioprojektissa voisi kehittää?
Nykyinen rooli on ollut melko onnistunut. Tarvittaessa olemme saaneet hyviä

ideoita ja sopivassa määrin tuuppausta projektissa eteenpäin.

Making Of

Janin tekemä making of löytyy nyt elokuvasta sivulta.

- Riku